Aamupalan syötyämme suuntasimme linja-autoasemalle, josta jatkoimme bussilla perhoslaaksoon.
Hotellin respastahan meille edellisenä iltana sanottiin ettei tähän vuoden aikaan kannata mennä, mutta halusimme silti mennä. Perhosia oli eniten neljännessä pisteessä, eikä meitä kaduta käynti siellä vaikka perhosia oli vähemmän, sillä saimme yhden kivan kokemuksen lisää.
Perhosia oli lehdillä, kivillä ja puunrungoilla. Tosin luulin näkeväni kauniita erivärisiä perhosia, mutta ne olivatkin kaikki samanlaisia. Se ei ollut kumminkaan pettymys, koska kun etukäteen olimme etsineet paikasta tietoa, olimme nähneet myös kuvia laakson monista perhosista.
Lisäksi paikan nimi, perhoslaakso, jolle nauroimme kaverin kanssa molemmat kun oletimme laaksoa, mutta olikin vähän erilainen.
Perhoslaakso on auki huhtikuusta-lokakuuhun päivittäin 9-17 ja pääsymaksu vaihtelee sesongin mukaan, meidän liput maksoi 5€ henkilö.
Koko laakso on suunniteltu turisteja varten. Siellä voi kävellä metsissä, ylittää puroja ja kiertää lampia ja vesiputouksia.
Perhosten laaksossa ei kumminkaan saanut puhua kovaan ääneen tai muuten säikytellä perhosia.
Laakson huipulla lepäsimme hetken ja otimme kuvia ennen kun lähdimme samaa reittiä kävelemään alas. Minulla oli ihan kamala päänsärky koko laaksossa vierailun ajan, joten ajattelimme että ennen seitsemälle lähteelle menoa menemme hetkeksi hotelliin lepäämään jos päänsärky lähtisi buranalla pois.
Muutaman tunnin lepäämisen jälkeen päänsärky ei ollut hellittänyt paljoa, mutta ajattelimme että nyt lähdetään käymään seitsemällä lähteellä vielä kun on valosaa.
Seitsemällä lähteellä heti ensimmäisenä kävelimme tunnelin lävitse, joka oli tosi ahdas enkä todellakaan suosittele sitä ahtaanpaikan kammosta kärsiville. Itsellänihän on ahtaanpaikan kammo, mutta halusin yrittää voittaa kammoni ja kävelin sen läpi, tosin koko matkan itkien..
Ahtaanpaikan kammoiselle suosittelen menemään polkua pitkin, ellei sitten halua yrittää voittaa pelkoaan.
Tunneli on 200 metriä pitkä.
Tunnelin päässä oli pieni tekojärvi, jota hetken aikaa ihastelimme. Tekojärveltä lähdimme kiipeämään takaisin seitsemälle lähteelle, joka oli ainakin minun mielestä hieman pettymys, odotin vähän erilaista. Lähteet olivatkin kaikki samalla pienellä alueella.
seitsemän lähdettä.
Lähteillä ollessakin minulla oli järjetön päänsärky, joten kun olimme mielestämme tarpeeksi niitä katselleet pyysimme ravintolaa tilaamaan meille taksin takaisin hotellille.
Hotellilla päänsärkyni takia jälleen hetki lepoa ennen altaalle menoa. Uimisen jälkeen olikin jo todella kova nälkä joten menimme syömään, kun sain ruoan eteeni ei minulla ollutkaan enään yhtään nälkä ja yli puolet jäi syömättä, joka oli sinänsä vähän harmi, mutta enpä siinäkään vaiheessa tajunnut ettei nyt kaikki ole ihan kunnossa.
lempikoneeni Finnairilta OH-LZL laskeutumassa.
Hotellille päästyä minulla oli ihan älyttömän paha olo, enkä tietenkään siinäkään vaiheessa vielä tajunnut mitään.
Kävimme kuitenkin vielä rannalla kuvaamassa auringonlaskua.
Hotellille päästyä menin ihan normaalisti suihkuun, annoin hiusten kuivua ja harjasin ne. Koska edelleen oli kova päänsärky ja huono olo ajattelin testata laittaa kylmän märän pyyhkeen päähän niinkuin opas oli suositellut.
Noin viisi minuuttia pidin pyyhettä päässä, jonka jälkeen käänsin pyyhkeen ja kokeilin pyyhettä, joka oli oikeasti todella kuuma.
Kysyin kaveriltani viitsisikö hän lähteä respasta kysymään kuumemittaria, koska aloin epäillä että tämä ei ihan normaalia ole.
Mittasin kuumeen ja sen ollessa 38 pelästyin hirveästi. Joten kaverini soitti oppaalle, joka neuvoi soittamaan Rodoksen Suomalaiselle lääkärille ja sieltä meille sanottiin, että ottakaa särkylääke ja jos ei tunnin sisällä laske niin lähdettävä sairaalaan. No mittasin puolituntia buranan jälkeen kuumeen, oli 36.6 olin ihan sillee jes hyvä alkaa laskee ei tarvi lähtee mihinkään.
No kun siitä buranasta oli tunti kulunut mittasin jälleen kuumeen ja se oli noussut takaisin 38. Ei kun soitto oppaalle ja taas lääkärille ja äkkiä vaatteiden vaihto ja taksilla sairaalaan.
Koska tämä kumminkin on henkilökohtainen asia, niin en ihan kaikkea täälä kerro. Sairaallalla olimme kolme tuntia, sain suonensisäisesti jotain en tiedä mitä. (muilla tuli normaaleista pusseista, minulla pienestä pullosta)
Kaverini hoiti hienosti puhumisen sairaalassa koko ajan, kiitos siitä vielä hänelle ja ymmärsi pelkoni. Emme saaneet selville mikä minulla oli joten en kaikkea täällä kerro, koska vaihtoehtoja oli kaksi.
Halusin kumminkin kirjoittaa tästä aiheesta, sillä Suomalaisia on Rodoksella kesäisin suht paljon, eikä netissä koskaan ole tälläisestä liikaa tietoa. Itselläni oli paljon ennakkoluuloja, jonka takia pelotti tämä kokemus todella paljon.
Sairaalassa palvelu oli tosi hyvää ja piikkikammostani huolimatta hyvin kärsivällistä henkilökuntaa.